Hanna Timonen
Hanna Timonen
Hanna
Pieni tarina siitä, kuka olen ja miten elämä on minut tähän kuljettanut.
Olen 70-luvun lapsi, kotoisin Kymenlaaksosta. Vaimo ja kolmen lapsen äiti minusta tuli 2000-luvulla. Keravalle muutin vuonna 2001. Vaikka olen asunut nuorenakin kaupungissa, niin silti olen sielultani ikuisesti maalainen ja haaveilen jälleen omista kanoista.
Taaksepäin katsoessani minusta tuntuu siltä, että olen ikuinen alanvaihtaja. Eteenpäin katsoessani kuitenkin näen eri koulutusten, työkokemusten sekä elämänkokemuksen värittämän tulevaisuuden, yhden ison kokonaisuuden.
Nuorena opiskelin parturi-kampaajaksi ja sen työn parissa nuorena sain kokemusta asiakaspalvelusta. Sain kohdata monenlaisia ihmisiä vauvasta vaariin. Rakas harrastus käsityöt, veivät minut opiskelemaan vaatetusalan artesaaniksi. Parturi-kampaajan työt jatkuivat siinä sivussa ja sen jälkeen. Terveys oikkuili ja elämä kuljetti tuotantotyöhön. Lapset syntyivät, olin pitkään hoitovapaalla ja sain antaa aikaa lapsilleni, kun he olivat pieniä. Opettelin muuttuneet tuotantotyöt uudestaan hoitovapaan jälkeen ja mietin, mitä työltä ja elämältä kaipaan. Kaipasin koneiden jyskeen keskellä ihmisten kohtaamista. Ajauduin opiskelemaan lähihoitajaksi. Minä, jonka ei koskaan pitänyt mennä hoitoalalle. Erikoistuin vammaisalaan ja työskentelin valmistumiseni jälkeen kehitysvammaisten asumisyksikössä ja päivätoiminnassa. Pidin työssäni erityisesti näiden erityisten ihmisten kohtaamisesta.
Elämän piti jatkua näin, mutta elämä jatkoi kuljettamista ja ajatus yrittäjyydestä alkoi muhia. Niinpä syntyi Hannan ArjenApu. Nimensä mukaisesti haluan olla apuna arjessa, ratkaisemassa arjen kipupisteitä. Olen kouluttautunut ammattijärjestäjäksi ja kodinhuoltajaksi. Olen aina nauttinut siitä, että olen saanut järjestellä paikkoja, raivata kaaosta ja erityisesti, kun olen voinut näin auttaa muita. En ole kuitenkaan itse mikään minimalisti tai siivousvimmainen. Omasta kodista tuntuu aina löytyvän paikka, johon kertyy tavaraa ja joka vaatii karsimista ja raivaamista. Siivousta oikeastaan kotonani välttelen. Yritän elää ja opettaa perhettäkin elämään niin, ettei siivota tarvitsisi kovin usein.